Ensimmäinen video ja kuulumisia

Tässä lupaamani video, jonka Nita kuvasi minusta ensimmäisenä päivänä uudessa kodissani. Muistakaa klikata videon laaduksi HD! Videolla näkyy hieman automatkaa ja leikkimistäni ulkona.
edit.// Videolla oleva musiikki EI ole lopputeksteissä mainittu biisi, vaan youtuben omissa kokoelmissa oleva biisi, koska tekijänoikeudet.

Päivät on mennyt tosi hyvin uudessa kodissa. Minulla on vieläkin vähän ikävä vanhaa perhettäni ja näytän sen itkemällä. Minulla on kuitenkin ollut tosi hauskaa täällä, leikin  ja nukun paljon, osaan pyytää hyvin pihalle pääsyä ja syön hyvällä ruokahalulla. Äiti sanoo, että olen huomionhakuinen, jota ehkä vähän olenkin. Mutta äiti viettää aikaa kanssani ihan mielellään, tosin on hieman väsynyt, kun pyydän välillä pari kertaa yölläkin leikkimään tai ulos.

Alan oppimaan pikkuhiljaa asioita, esimerkiksi että missä menee leikkimisalueen raja ulkona, luoksetulo ja kiellettyjen asioiden lopettaminen käskystä. Toistaiseksi en ainakaan vielä ole tuhonnut mitään, olen leikkinyt vain omilla leluillani. Olen kyllä vähän kokeillut jyrsiä jotain, mutta huomasin ettei äiti tykkää siitä ja lopetin.

Nyt pitää mennä yöunille, että jaksaa huomenna taas peuhata!

Pentupakkaus

Vihdoin olen päässyt uuteen kotiin! Sain lähtiessäni mukaan pentupakkauksen, joka sisälsi mm. ruokaa, herkkunapsuja, pari lelua ja ruokakulhon. Mukaan sain tietysti myös luettavaa ihmisille ja kaikki muut lippuset ja lappuset, jotka ovat ihmisille tärkeitä asiakirjoja tällaisissa koiran adoptiotapauksissa.

Aamulla minulla ei ollut tietoakaan, että minut tullaan hakemaan. Uudet vanhemmat saapuivat kuitenkin päivällä ja silloin rupesin aavistelemaan jotain. Pääsin vielä viimeisen kerran riehumaan kaverien kanssa ja nuuskimaan äitiä, sitten olikin jätettävä vanha koti. Ihmettelin ihan hirmuisesti mihin minut oikein viedään ja itkin hieman, mutta onneksi olin uuden äidin kanssa takapenkillä ja pääsin käpertymään peloissani hänen syliinsä. Välillä nousin ikkunalle kummastelemaan liikennettä. Matka meni onneksi nopeasti, koska asumme Helsingissä ja vanha koti oli Porvoossa.

Pääsin heti tutustumaan uuteen kotiini ja se oli todella outo. En oikein tajunnut koko tilannetta, kun ikävöin niin kovasti äitiä ja kavereita. Onneksi minulla oli mukana vanha makuualusta, jossa on tuttuja hajuja. Se rauhoitti minua ja olinkin pian valmis leikkimään, sekä syömään uudessa kodissa. Ei mennyt kauaa, kun äiti jo kantoi minua ulos pissalle.

Olen tähän mennessä ollut todella kiltisti, nukkunut paljon, enkä ole kertaakaan pissannut vahingossa sisälle. Ruoka maistui heti hyvin ja uusi koti vaikuttaa lupaavalta. Äiti on kuvannut minusta jo paljon videonpätkiä, joista tekee vielä illalla videon teidänkin nähtäväksi. Nyt väsyttää taas niin paljon, että pakko mennä päikkäreille!

 

Netta esittäytyy

Heii, mun nimi on Netta ja kuten varmaan huomaattekin, niin oon labradorinnoutaja. Oon tullut tähän perheeseen kesällä 2011, tarkalleen ottaen 13.07. eli ikää löytyy tällä hetkellä reilut 3-vuotta. Olin aika yllätys kaikille perheen lapsille, mutta eniten nuorimmaiselle, joka sai vasta minun kohtaamishetkellä tietää, että he kotiuttavat minut. Oon alunperin Kennel Ethusanista, Orivedeltä. Kaksi vanhempaa lasta ovat nyt jo muuttaneet pois kotoa, mutta nuorimmaisen kanssa vietän aikaa joka päivä. Äiti sanoo, että mä oon sen vauva. Lihava vauva. Mutta enhän mä edes tajua mitä se tarkoittaa, vissiin jotain hyvää, kun äiti aina naureskelee mulle ja rapsuttaa samalla.

Mun lempipuuhaa on riehuminen, syöminen, nukkuminen ja uiminen. Mulle ei oo väliä onko vesi kirkasta vai likaista, tai että onko kesä vai talvi, mä meen aina jokaiseen lätäkköön kielloista huolimatta. Oon kotona vain seurakoira, osaan kyllä hyppiä esteitä, mutta en välttämättä edes tottele ketään. Mieluiten leikin hippaa, kukaan ei saa mua koskaan kiinni ja yleensä mulla on vielä joku varastettu juttu suussa samaan aikaan, hihi. Joskus kiusaan myös mun kaveria Nuppua, joka tuli röyhkeästi mun kotiin silloin, kun mä olin ollut sielä jo puolisen vuotta. Nuppu on siis kissa, joka luulee olevansa parempi vauva kuin mä.

Kaikki rakastaa mua ja oon kaikkien kaveri! Aika moni pelkää mua, varsinkin lapset, koska oon niiden mielestä niin iso ja ne ei ymmärrä, että mun riehaantuminen johtuu vain siitä, että tykkään niistä niin tosi paljon. Mun paras kaveri on kuitenkin Papu, joka asuu aika lähellä tässä. Papu on kultainennoutaja ja me käydään paljon yhdessä lenkkeilemässä. Me käydään sellaisessa paikassa, jossa saadaan juosta vapaana ja riehua paljon.

Odotan nyt innolla, että pääsen tapaamaan Lunan. Lunasta tulee varmasti tosi kiva leikkikaveri ja mulla on sille paljon opetettavaa koiruuksista. Ps. Nita on kertonut joskus aikaisemmin musta sen blogissa, sen voi käydä lukemassa tästä.