Matkustelua

Lähdettiin eilen Nitan kanssa junalla kohti Seinäjokea. Tää oli mun eka kerta junassa ja mua ei edes pelottanut. Nukuin melkein koko matkan, vaikka junaakin piti kerran vaihtaa matkalla. Pissasin ensimmäiseen junaan melkein heti, kun juna oli lähtenyt. Loppumatkasta en edes tajunnut sotkea junan käytäviä, kun näin niin makeita unia. Seuraavan kerran pissasinkin sitten vasta Seinäjoella ihan nurmikolle. Nitaa jännitti kauheasti, että miten ensimmäinen matka menee, mutta ihan turhaan.

Päästiin perille ja tutustuin ensin Nitan vanhempiin ja niiden kotipihaan. Näiden piha on niin valtavan suuri, että täällä voin rallittaa menemään kyllästymiseen asti. Pian Nettakin päästettiin ulos tutustumaan minuun. Nettalla nousi ihan karvat pystyyn kun haisteltiin toisiamme, eikä se oikein ymmärtänyt kun yritin saada sitä leikkimään. Naapurin koirakin sattui juuri lenkillään menemään pihan ohi ja käytiin moikkaamassa sitäkin.

Sisällä näin myös talon kissan, joka on nyt ihan suuttunut minusta. Yritin sitäkin leikkimään, mutta ei se oikein ymmärtänyt ja lähti pakoon. Yökin meni hyvin nukkuessa ja aamulla pääsi taas ulos leikkimään. Mä niin tykkään kovasti tästä pihasta! Sieniäkin yritin maistaa, mutta pahalle maistui. Netta vähän yrittää opettaa mitä kaikkea saa ja mitä ei saa tehdä, mutta leikkimään se ei ole vielä ryhtynyt. Olenkin pääasiassa leikkinyt perheen pienimmän kanssa ja Nitan kanssa.

Toivottavasti Nettakin nyt rupeaisi leikkimään kanssani.. Menemme tänään Nitan kummeilla käymään, niilläkin on koira! Se voisi ollakkin vähän aktiivisempi leikkijä, kun on nuorempi kuin Netta. Myös Nitan isoisällä on koiranpentu, johon pitäisi käydä tutustumassa samalla kun haetaan sieltä jotain tarvikkeita sujuvampaan matkustamiseen.

Netta esittäytyy

Heii, mun nimi on Netta ja kuten varmaan huomaattekin, niin oon labradorinnoutaja. Oon tullut tähän perheeseen kesällä 2011, tarkalleen ottaen 13.07. eli ikää löytyy tällä hetkellä reilut 3-vuotta. Olin aika yllätys kaikille perheen lapsille, mutta eniten nuorimmaiselle, joka sai vasta minun kohtaamishetkellä tietää, että he kotiuttavat minut. Oon alunperin Kennel Ethusanista, Orivedeltä. Kaksi vanhempaa lasta ovat nyt jo muuttaneet pois kotoa, mutta nuorimmaisen kanssa vietän aikaa joka päivä. Äiti sanoo, että mä oon sen vauva. Lihava vauva. Mutta enhän mä edes tajua mitä se tarkoittaa, vissiin jotain hyvää, kun äiti aina naureskelee mulle ja rapsuttaa samalla.

Mun lempipuuhaa on riehuminen, syöminen, nukkuminen ja uiminen. Mulle ei oo väliä onko vesi kirkasta vai likaista, tai että onko kesä vai talvi, mä meen aina jokaiseen lätäkköön kielloista huolimatta. Oon kotona vain seurakoira, osaan kyllä hyppiä esteitä, mutta en välttämättä edes tottele ketään. Mieluiten leikin hippaa, kukaan ei saa mua koskaan kiinni ja yleensä mulla on vielä joku varastettu juttu suussa samaan aikaan, hihi. Joskus kiusaan myös mun kaveria Nuppua, joka tuli röyhkeästi mun kotiin silloin, kun mä olin ollut sielä jo puolisen vuotta. Nuppu on siis kissa, joka luulee olevansa parempi vauva kuin mä.

Kaikki rakastaa mua ja oon kaikkien kaveri! Aika moni pelkää mua, varsinkin lapset, koska oon niiden mielestä niin iso ja ne ei ymmärrä, että mun riehaantuminen johtuu vain siitä, että tykkään niistä niin tosi paljon. Mun paras kaveri on kuitenkin Papu, joka asuu aika lähellä tässä. Papu on kultainennoutaja ja me käydään paljon yhdessä lenkkeilemässä. Me käydään sellaisessa paikassa, jossa saadaan juosta vapaana ja riehua paljon.

Odotan nyt innolla, että pääsen tapaamaan Lunan. Lunasta tulee varmasti tosi kiva leikkikaveri ja mulla on sille paljon opetettavaa koiruuksista. Ps. Nita on kertonut joskus aikaisemmin musta sen blogissa, sen voi käydä lukemassa tästä.