Pitkästä aikaa

Terve kaverit! Ollaan oltu vähän pienemmällä profiililla nyt hetki aikaa, kun on ollut niin paljon kiireitä ja kaikkia kommelluksia tässä välillä. Mutta ei se haittaa, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Elikkäs oltiin Nitan vanhempien luona vähän kauemmin, kuin mitä oli alunperin tarkoitus. Nita sairastui melkein samantien, kun pääsimme Seinäjoelle ja joutuikin sitten viettämään aikansa sängyn pohjalla. Onneksi minulla silti riitti tekemistä, kun sain Netasta kivan kaverin. Myös Nitan sisko ja äiti hoitivat minua paljon, josta Netta oli kyllä aluksi vähän mustasukkainen. Loppupeleissä minusta ja Netasta tuli hyviä kavereita, leikittiin paljon yhdessä sekä aiheutettiin hämmennystä naapurustossa. Netan kanssa vietettyäni aikaa opin paljon kaikkia koiruuksia!

Eilen sain ensimmäisen madotuksen täälä uusilla omistajilla. En kyllä tajunnut edes koko hommasta mitään, eikä se maistunut edes pahalle. Viikon päästä olisi edessä sitten myös rokotus. Nita on valinnut eläinlääkäriksi Veteiran ja odotetaan mielenkiinnolla millainen paikka on kyseessä. Madotuksen takia minut jouduttiin myös punnita, että saisin oikean määrän matolääkettä. Painoa on nyt n. 3,5kg. Olin pentueen pienin koira, mutta otan lujaa vauhtia muita sisaruksiani kiinni!

Herätän kaikki aamuisin kello 6-7 välillä, koska minulla on tylsää, nälkä ja kamala pissahätä. Nita onkin jo tottunut tähän rytmiin ja yleensä en jaksa aamuisin olla hereillä paria tuntia kauempaa, joten muut pääsevät jatkamaan unia vielä tarviessaan samaan aikaan kun itse menen ensimmäisille päiväunille. Oskari joutuu heräämään joka tapauksessa kouluun kolme kertaa viikossa, niin kyllähän minä nyt voin mesota herätykseksi.

Osaan jo jotain käskyjä, tassun ojentaminen on vielä vähän hankalaa, mutta pikkuhiljaa. Kieltokäskyn osaan hyvin ja jätänkin sitten yleensä jyrsimisen kohteeni rauhaan. Jyrsin jatkuvasti kaikkea mikä tulee vastaan, eikä minulla vaihdu vielä edes hampaat. Nita odottaa kauhulla niitä päiviä, kun olen nytkin jo kova jyrsimään. Olen myös kovaääninen ja sosiaalinen, joskin kukaan ei oikein tykkää haukkumisestani. Minulla alkaakin pikkuhiljaa opettelu haukkumisen suhteen, kun Nita opettaa minut haukkumaan käskystä.

Olen tottunut jo hyvin kulkemaan julkisilla täälä Helsingissä. Eikä pitkän matkan junassakaan niin hirveää ollut, kerran menomatkalla pissatti ja pissasin keskelle junan käytävää. Muuten sitten nukuinkin suurimman osan matkasta. Nyt pitäisi ruveta oppimaan pikkuhiljaa myös olemaan yksin kotona. Jännittävää! Katsotaan miten käy.

Ps. Ai niin, toinen korvanikin on jo melkein pystyssä!

Luna & Wella

Matkustelua

Lähdettiin eilen Nitan kanssa junalla kohti Seinäjokea. Tää oli mun eka kerta junassa ja mua ei edes pelottanut. Nukuin melkein koko matkan, vaikka junaakin piti kerran vaihtaa matkalla. Pissasin ensimmäiseen junaan melkein heti, kun juna oli lähtenyt. Loppumatkasta en edes tajunnut sotkea junan käytäviä, kun näin niin makeita unia. Seuraavan kerran pissasinkin sitten vasta Seinäjoella ihan nurmikolle. Nitaa jännitti kauheasti, että miten ensimmäinen matka menee, mutta ihan turhaan.

Päästiin perille ja tutustuin ensin Nitan vanhempiin ja niiden kotipihaan. Näiden piha on niin valtavan suuri, että täällä voin rallittaa menemään kyllästymiseen asti. Pian Nettakin päästettiin ulos tutustumaan minuun. Nettalla nousi ihan karvat pystyyn kun haisteltiin toisiamme, eikä se oikein ymmärtänyt kun yritin saada sitä leikkimään. Naapurin koirakin sattui juuri lenkillään menemään pihan ohi ja käytiin moikkaamassa sitäkin.

Sisällä näin myös talon kissan, joka on nyt ihan suuttunut minusta. Yritin sitäkin leikkimään, mutta ei se oikein ymmärtänyt ja lähti pakoon. Yökin meni hyvin nukkuessa ja aamulla pääsi taas ulos leikkimään. Mä niin tykkään kovasti tästä pihasta! Sieniäkin yritin maistaa, mutta pahalle maistui. Netta vähän yrittää opettaa mitä kaikkea saa ja mitä ei saa tehdä, mutta leikkimään se ei ole vielä ryhtynyt. Olenkin pääasiassa leikkinyt perheen pienimmän kanssa ja Nitan kanssa.

Toivottavasti Nettakin nyt rupeaisi leikkimään kanssani.. Menemme tänään Nitan kummeilla käymään, niilläkin on koira! Se voisi ollakkin vähän aktiivisempi leikkijä, kun on nuorempi kuin Netta. Myös Nitan isoisällä on koiranpentu, johon pitäisi käydä tutustumassa samalla kun haetaan sieltä jotain tarvikkeita sujuvampaan matkustamiseen.

Ensimmäinen video ja kuulumisia

Tässä lupaamani video, jonka Nita kuvasi minusta ensimmäisenä päivänä uudessa kodissani. Muistakaa klikata videon laaduksi HD! Videolla näkyy hieman automatkaa ja leikkimistäni ulkona.
edit.// Videolla oleva musiikki EI ole lopputeksteissä mainittu biisi, vaan youtuben omissa kokoelmissa oleva biisi, koska tekijänoikeudet.

Päivät on mennyt tosi hyvin uudessa kodissa. Minulla on vieläkin vähän ikävä vanhaa perhettäni ja näytän sen itkemällä. Minulla on kuitenkin ollut tosi hauskaa täällä, leikin  ja nukun paljon, osaan pyytää hyvin pihalle pääsyä ja syön hyvällä ruokahalulla. Äiti sanoo, että olen huomionhakuinen, jota ehkä vähän olenkin. Mutta äiti viettää aikaa kanssani ihan mielellään, tosin on hieman väsynyt, kun pyydän välillä pari kertaa yölläkin leikkimään tai ulos.

Alan oppimaan pikkuhiljaa asioita, esimerkiksi että missä menee leikkimisalueen raja ulkona, luoksetulo ja kiellettyjen asioiden lopettaminen käskystä. Toistaiseksi en ainakaan vielä ole tuhonnut mitään, olen leikkinyt vain omilla leluillani. Olen kyllä vähän kokeillut jyrsiä jotain, mutta huomasin ettei äiti tykkää siitä ja lopetin.

Nyt pitää mennä yöunille, että jaksaa huomenna taas peuhata!

Pentupakkaus

Vihdoin olen päässyt uuteen kotiin! Sain lähtiessäni mukaan pentupakkauksen, joka sisälsi mm. ruokaa, herkkunapsuja, pari lelua ja ruokakulhon. Mukaan sain tietysti myös luettavaa ihmisille ja kaikki muut lippuset ja lappuset, jotka ovat ihmisille tärkeitä asiakirjoja tällaisissa koiran adoptiotapauksissa.

Aamulla minulla ei ollut tietoakaan, että minut tullaan hakemaan. Uudet vanhemmat saapuivat kuitenkin päivällä ja silloin rupesin aavistelemaan jotain. Pääsin vielä viimeisen kerran riehumaan kaverien kanssa ja nuuskimaan äitiä, sitten olikin jätettävä vanha koti. Ihmettelin ihan hirmuisesti mihin minut oikein viedään ja itkin hieman, mutta onneksi olin uuden äidin kanssa takapenkillä ja pääsin käpertymään peloissani hänen syliinsä. Välillä nousin ikkunalle kummastelemaan liikennettä. Matka meni onneksi nopeasti, koska asumme Helsingissä ja vanha koti oli Porvoossa.

Pääsin heti tutustumaan uuteen kotiini ja se oli todella outo. En oikein tajunnut koko tilannetta, kun ikävöin niin kovasti äitiä ja kavereita. Onneksi minulla oli mukana vanha makuualusta, jossa on tuttuja hajuja. Se rauhoitti minua ja olinkin pian valmis leikkimään, sekä syömään uudessa kodissa. Ei mennyt kauaa, kun äiti jo kantoi minua ulos pissalle.

Olen tähän mennessä ollut todella kiltisti, nukkunut paljon, enkä ole kertaakaan pissannut vahingossa sisälle. Ruoka maistui heti hyvin ja uusi koti vaikuttaa lupaavalta. Äiti on kuvannut minusta jo paljon videonpätkiä, joista tekee vielä illalla videon teidänkin nähtäväksi. Nyt väsyttää taas niin paljon, että pakko mennä päikkäreille!

 

Netta esittäytyy

Heii, mun nimi on Netta ja kuten varmaan huomaattekin, niin oon labradorinnoutaja. Oon tullut tähän perheeseen kesällä 2011, tarkalleen ottaen 13.07. eli ikää löytyy tällä hetkellä reilut 3-vuotta. Olin aika yllätys kaikille perheen lapsille, mutta eniten nuorimmaiselle, joka sai vasta minun kohtaamishetkellä tietää, että he kotiuttavat minut. Oon alunperin Kennel Ethusanista, Orivedeltä. Kaksi vanhempaa lasta ovat nyt jo muuttaneet pois kotoa, mutta nuorimmaisen kanssa vietän aikaa joka päivä. Äiti sanoo, että mä oon sen vauva. Lihava vauva. Mutta enhän mä edes tajua mitä se tarkoittaa, vissiin jotain hyvää, kun äiti aina naureskelee mulle ja rapsuttaa samalla.

Mun lempipuuhaa on riehuminen, syöminen, nukkuminen ja uiminen. Mulle ei oo väliä onko vesi kirkasta vai likaista, tai että onko kesä vai talvi, mä meen aina jokaiseen lätäkköön kielloista huolimatta. Oon kotona vain seurakoira, osaan kyllä hyppiä esteitä, mutta en välttämättä edes tottele ketään. Mieluiten leikin hippaa, kukaan ei saa mua koskaan kiinni ja yleensä mulla on vielä joku varastettu juttu suussa samaan aikaan, hihi. Joskus kiusaan myös mun kaveria Nuppua, joka tuli röyhkeästi mun kotiin silloin, kun mä olin ollut sielä jo puolisen vuotta. Nuppu on siis kissa, joka luulee olevansa parempi vauva kuin mä.

Kaikki rakastaa mua ja oon kaikkien kaveri! Aika moni pelkää mua, varsinkin lapset, koska oon niiden mielestä niin iso ja ne ei ymmärrä, että mun riehaantuminen johtuu vain siitä, että tykkään niistä niin tosi paljon. Mun paras kaveri on kuitenkin Papu, joka asuu aika lähellä tässä. Papu on kultainennoutaja ja me käydään paljon yhdessä lenkkeilemässä. Me käydään sellaisessa paikassa, jossa saadaan juosta vapaana ja riehua paljon.

Odotan nyt innolla, että pääsen tapaamaan Lunan. Lunasta tulee varmasti tosi kiva leikkikaveri ja mulla on sille paljon opetettavaa koiruuksista. Ps. Nita on kertonut joskus aikaisemmin musta sen blogissa, sen voi käydä lukemassa tästä. 

Omistaja esittäytyy

Mun omistaja tässä mua odotellessa haluaa kertoa hieman itsestään ja koirataustoistaan. Mä annankin nyt hänelle puheenvuoron, olkaa hyvät.

NITA

Moikka. Oon Nita, vastuussa tästä blogista. Kirjoitan myös toista blogia ja jos jotakuta kiinnostaa vilkaista, niin sinne pääsee tästä. Oon 20v, kotoisin Seinäjoelta ja oon asunut Helsingissä vuoden 2014 alusta asti. Mulla on koulutuksena turvallisuusalan perustutkinto, josta valmistuin keväällä 2013. Oon tällä hetkellä töissä vuokrafirmalla ttk-sopimuksella. Aion hakea opiskelemaan sosiaalialalle, koska haaveena on päästä töihin lasten- ja/tai nuortenkotiin. Harrastan bloggailun lisäksi moottoripyöräilyy, lukemattomista tatuoinneista haaveilua, ikuista laihduttamista ja pian myös koiran kanssa puuhailua. Musiikimaku on myös suht laaja, mutta yksi genre on melkein mun elämäntapa ja uskonto: hardstyle.

Koiran hankinta on mulle jollain tasolla ollut melkeinpä itsestäänselvyys. En vain osannut arvata, että se tulee eteen näinkin pian. Olisin mielelläni kotiuttanut myös labradorinnoutajan tai suomen lapinkoiran, mutta corgiin päädyttiin. Ihastuin corgissa tietenkin ihan ensimmäisenä ulkonäköön, mutta kun tutustuin rotuun lukemalla netistä kaikkea, niin tykästyin ensinnäkin koiran fiksuuteen. Tykkään myös, että koirassa on jotain haastettakin kouluttaessa. 

Mulla on kokemusta ennestään labradorinnoutaja Netasta, joka on nyt reilut kolme vuotta ja asustelee mun vanhempien luona. Netalla on sielä kaverina myös pitkäkarvainen maatiaiskissa, Nuppu, joka on Nettaa vajaat puoli vuotta nuorempi. Lisäksi mun elämän aikana koiria on ollut aina myös mun isovanhemmilla, yksi kettuterrieri ja kaksi westietä. Koirat ja hevoset on vaan se mun juttu. Hevosta vaan vielä en oo hankkimassa, ehkä sitten hamassa tulevaisuudessa.

Arvonta x 2

Moikka. Koirakaverini Nope ja Sela on järjestäneet niiden blogeissa kivat arvonnat, joihin minäkin kävin osallistumassa. Käykää tekin, palkinnot on tosi kivoja koirille ja koiranomistajille! Linkki Nopen arvontaan tässä ja linkki Selan arvontaan tässä. Onnea arvontoihin!

Esittely

Äiti ja isi tulee hakemaan mut vasta viikon päästä uuteen kotiin, mutta ne ei malttaneet millään odottaa siihen asti kun tuun, joten ne teki mulle jo tän ihan ikioman blogin. Täällä voit seurata mun kasvamista, puuhailua ja seikkailuja ympäri vuoden. Mun nimi on Luna ja tuun Kennel Mythmakersista Porvoosta. Mun virallinen kennelnimi on ***, emäni on Janet J Cymraeg Ci ja isäni on Handskes Darth Vader. Me synnyttiin 11.07.2014 kaikki pennut. Meidän kennelin sivuille pääset tästä. Mun kaks veljeä onkin vielä vailla kotia, joten kannattaa ihmeessä käydä katsomassa koko pentueen tietoja ja kuvia.

Mun äiti ja isi on hauskoja ihmisvanhempia. Ne on luvannu mulle rakastavan ja huolehtivan kodin, joka kuulostaa tosi hyvälle. Me asutaan Helsingissä kerrostalossa ja meitä ympäröi hyvät lenkkipolut ja monet koirapuistot. Äiti käy töissä ja isi opiskelee. Äitin äitillä, eli mun isoäitillä on myös koira nimeltä Netta ja siitä tulee mun kaveri. Kuulin jo äitiltä, että se Netta on tosi ihana koira, joka on kaikkien kaveri. Mekin tullaan varmasti toimeen ja leikitään paljon yhdessä. Äiti toivoo, että Netta opettaisi mut uimaan, koska me corgit ei välttämättä oikein tykätä vedestä muualla kuin juomakipossa.

Odotan jo innolla, että mut haettaisiin uuteen kotiin. Vaikka mun tuleekin tosi ikävä mun koiravanhempia, kaikkia siskoja ja veljiä ja kaikkia ihmisiä sieltä, niin uskon että sopeudun hyvin uuteen kotiin. Tässä vielä isin ottama kuva musta ja ihmisäidistä, kun ne kävi katsomassa mua ekaa kertaa. Olin silloin vielä todella pieni, pienempi kuin muut, koska en ole päässyt kunnolla emän tissille. Nyt oonkin jo paljon isompi, vaikka äiti ja isi ei ookkaan vielä nähneet mua, mutta ehkä nekin tietää sen.

#puppystuff

Äiti ja isi on yhteistuumin ostanu mulle jo kaikenlaista lelua ja tarviketta. Ne haluskin esitellä ne nyt jo teille, kun vielä musta ei kuvia ole. Mut haetaan vasta viikon päästä uuteen kotiin, niin sitten pääsette seurailemaan mua vähän paremmin. Äiti kuitenkin kuvas nää kaikki ostokset teidän nähtäväksi ja se haluaiskin tietää, mitä te tykkäätte näistä? Mä tarvin kyllä vielä ainakin lisää leluja ja myöhemmin, kun kasvan isoksi, niin uudet valjaat. Tiedättekö te mitään hyviä paikkoja, mistä löytyisi edullisesti niitä? Suurin osa näistä oli Musti&Mirri -liikkeestä, josta äiti ainakin tykkää tosi kovasti.

Tää blogi on vielä hieman keskeneräinen, mutta äiti lupas tehdä tästä ihan superhienon ajan kanssa! Toivottavasti tykkäätte ja liitytte lukijoiksi. Mun pitää nyt mennä nukkumaan mun siskojen ja veljien kanssa, että huomenna jaksetaan leikkiä koko päivän.